Somethingshit

Jep, sama linja on jatkunut ja vaa'alla en ole uskaltanut käydäkään. Äsken meni aamupalaksi kolme sämpylää voilla ja juustolla ähkien ja inhoten sekä itseäni että niitä tuhottavia. Inhon määrä on siis tällä hetkellä noussut ainakin potenssiin viisi ja yritän keksiä tekosyytä olla syömättä tänään mahdollisesti avokin valmistamaa päivällistä.

Olen sekoillut erään kirjoitelman aikarajan suhteen, minkä vuoksi stressikin nousi viikonloppuna siihen toiseen potenssiin. Luulin, että kirjoitelman deadline olisi ollut ensi maanantaina, mutta se onkin jo tällä viikolla. Jes. Pari kirjoitelmaa siis tälläkin viikolla...

Tällä hetkellä en enää edes varsinaisesti pyri saavuttamaan tuota sivupalkin tavoitettani, mikä siis on about tästä painosta -8kg, tänä vuonna kun menee aivan mahdottomaksi. Sen sijaan yritän vain päästä sen kirotun kymmenyksen alle ja saada säännöllistettyä päivittäisen liikunnan. Pakko ainakin aloittaa ensi vuosi kevyemmin.

Aijuu, poikaystävä sanoo, että kun tarpeeksi hänelle jotain hoen, siitä tulee hänelle(kin) totta. Eli kun olen hänelle tässä läskiahdistellut (siiinä toivossa, että tuo sanoisi jotain "ethän sä mikään läski ole" tai jotain itsetuntoa kohottavaa), hänkin näkee minut läskinä - näin hän siis sanoi. Samalla tajusin, etten voi ikinä olla kaunis hänen silmissään, kun en voi sitä olla omissa silmissänikään. Jes.

Mitä muuta lisätä? Ahdistaa, stressaa, läskittää ja itkettää. Voisin mennä ja räjäyttää kaikki maailman leipomot, alkaa ylivaltiaaksi ja julistaa leivän teon kuolemanrangaistavaksi toiminnaksi. Tai sitten vain voisin olla syömättä sitä pullamössöä. Niin. Kumpihan olisikaan se realistisempi vaihtoehto.. (tämä räjäytyshomma ei ole mikään uhkaus vaan täysin fiktionaalista ja liioiteltua mielen angstia!)