JÄLLEEN

Tänään mun piti taas pitää leivontapäivä, kun on tullut kaikki pakastimen leipävarannot tuhottua. No, kuinkas sitten kävikään - ahmin koko leipäsatsin (pellillinen sämpylöitä) sillä kirotulla voilla ja juustolla. Olivat vielä vasten omaa makumieltymystäni, mutta silti ne piti syödä. Seurauksena tutut ja ah-niin-ihanaiset lamaannuttavat vatsakivut ja pari kumarrusta "posliinijumalalle".

En ole saanut aikaiseksi tänään mitään opintojen eteen. Piti tehdä yksi rästihomma, mutta aamulla sitten upottauduin datailun syvänteisiin, yritin paastota ja käytyäni kaupassa aloin leipoa. Ruoan kierrätyksen tuloksena jälleen väsyin ja nukuin kolmisen tuntia päikkäreitä. Jes.

Tällä hetkellä ahdistaa niin henkisesti kuin fyysisestikin niin, etten osaa tehdä mitään. Tahtoisin purkaa tuskiani jollekulle, mutta mulla ei ole ketään, kuka tietäis mun syömisvammailuista tällä asteella. Avokille on tullut ilmi, omien sanojensa mukaan, että "suhteesi ruokaan on häiriintynyt" , mutta hänellekään en ole kertonut "kierrätystoimistani". Samoin eräälle ystävälleni olen vuodattanut pari kertaa kännissä näitä asioita (laattailua lukuunottamatta), mutta hänen mielestään, kuulemma anoreksiaa vuoden sairastaneena, mulla ei oo mitään syömishäiriötä. "Ei sitä voi tietää ennen kuin sen kokee."  

Tähän päätelmään olen nyt itsekin tällä viikolla kallistunut. Olen ikuisuus/jojolaihduttaja ja siinä kaikki. Pari päivää menee paastotessa ja kolmantena tapahtuu tuhoja. Varmasti jokainen ikuisuuslaihduttajakin tuskailee massansa kanssa päivittäin ja repsahtelee (tosin ei niin pahasti) kuten minäkin. Vaaka määrää, itkeekö koko matkan kaupungille asioimaan vai ei, vai lähteekö sinne ollenkaan (läski)ahdistuksissaan.

Jostain syystä vain tämä määritelmä ei kelpaa mulle. Mun mielestä mä olen enemmänkin kuin vain satunnainen laihduttaja, että tää että mun koko elämä ajatuksineen kaikkineen pyörii joka sekunti vain syömisasioiden, oman kehon ja näiden koktailin aiheuttaman ahdistuksen ympärillä, ei olisi mikään oma valinta. Eihän se olekaan. En tahdo tuskailla sitä, tuliko tomaatit punnittua oikein, uskallanko syödä omenasta enemmän kuin kuoret, yleensäkään millekään syömisasioille ei tahtoisi urhata kaikkea aikaansa ja ajatuksiaan, mutta näin vain on ja on ollut jo sen seitsemisen vuotta.

Pähkinänkuoressa: angst + ahdistus