Muistutukseksi itselle

Kokoan tähän nyt vähän faktaa ja sääntöä itselleni muistutukseksi, että kuinka asiat rullaa parhaiten mulla.

Älä leivo itseksesi, pidä huoli että on joku syöjänä

ABC ei toimi, oltava yksi mättöpäivä viikossa

Blogeihin yms. syventyminen vasta velvollisuuksien jälkeen

Olen tässä siis pariin otteeseen "kokeillut" ABC:a, mutta jotenkin se pilkuntarkka päivittäinen kalorimäärä ei toimi mulla. Itse toimin paremmin, kun syön vähän vapaammin. Kaiken lisäksi en edes yhtenäkään päivänä ole päässyt siihen "päivän kalorimäärään", aina on jäänyt alle.

Olen tänään, kuten koko viikon torstaista eteenpäin, lueskellut sh-artikkeleita, blogeja ja muita tekstejä. Tänään jo aloin sitten panikoida esimerkiksi rasvan puutetta ja liian nopeaa laihtumista, ja päätin syödä leipää. Leivoin jälleen pari kokonaista kakkoa, ja söin puolitoista. Voineen ja juustoineen. Olo on täysin epäonnistunut ja pahoinvoiva. Mikä on pahempaa kuin neljä mättöpäivää viikossa? - Viisi mättöpäivää.

Paljon on tullut katseltua kuvia esimerkiksi blogien pitäjistä ja niin monesti todettua, etten ikinä tule saavuttamaan jo kauan ihannoimaani ja tavoittelemaani kehoa. En ainakaan tällä menolla. Koko kehoni on yksinkertaisesti vain leveä ja lyhyt (tappimainen ruumiinrakenne synnyttäjän lantioluilla ja leveillä hartioilla), eikä siitä mitenkään voi muodostua kapeaa ja pitkää. Ehkä kuitenkin kun kehon läskit eivät tunnu, siis tarpeeksi laihduttuani, voin olla onnellinen tällaisessa pötkyläruumissa rumine kasvoineni.

En ole tässä viime päivinä saanut mitään muuta aikaiseksi kuin itseni löyhää viihdyttämistä. Alitajuisesti ja täysin tietoisestikin kuitenkin tiedostan, että olisin onnellisempi, iloisempi ja vapaamielisempi, jos suorittaisin velvollisuuksiani. Tällä hetkellä "työn alla" (=korkeintaan suunnitteluvaiheessa) ovat suullinen ja kirjallinen esitelmä, deadline kahden viikon päästä. En osaa aloittaa, en pääse alkuun, ei kiinnosta edes aloittaa.

Huomisesta eteenpäin kuljen siis vanhaa linjaa, ABC:a korkeintaan ohjenuorana seuraillen, en leivo itsekseni ja irtaudun blogiriippuvuudesta. Olisi ehkä yleisesti hyödyllisempää vaikka liikkua edes puolet siitä ajasta, mitä tavallisesti vietän tietokoneen edessä.