Olen jokseenkin pysynyt tavoitteissani, vaikkakin tänään olen jo möhlinyt ruokailuni. Ahmin hiilareita ainakin puoli tuntia ja ylitin päivittäisen kalorirajani. Jotenkin kummallisesti en vain osaa tai halua pysähtyä miettimään ahmimisen perimmäistä syytä taikka sitä, onko tuleva toiminta niin järkevää. Kaiken lisäksi tiesin olevani väsynyt ja kaipaavani lisää unta, mutta siltikin päädyin väärään toimintamalliin ja ratkaisuun. Kuin sumussa vain kuljin kädet ojossa ja niihin ruokaa saatuani heitin kaiken äkkiä kurkusta alas, hädin tuskin syömisiäni maistaen. Juuri eilen tein suunnitelmia moisten kohtausten varalle, mutta tositilanteen tullen en näemmä osaa hillitä itseäni. Ehkä ajan kanssa saan harjoiteltua itselleni automaattisen itsekritiikin ja kyseenalaistamisen ahmintakohtauksen koittaessa. Pyrin nyt sitten joka tapauksessa tapahtuneen johdosta olemaan loppupäivän syömättä mitään.
Seuraavaksi voisin vihdoin mennä nukkumaan pienet päiväunet ja sitten ihmetellä, miten elän loppupäivän. Jossain vaiheessa pitäisi raahautua ulkoilemaankin tuonne kosteuteen ja harmauteen - äh.
Tavoitteita tälle viikolle:
- toinen kirja loppuun ainakin pääpiireittäin
- ei herkkuja (korkeintaan limsaa)
- liikuntaa normaalit määrät
- riittävästi unta eli herätyskello metsään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti