Putki jatkuu

Päivä meni jälleen tänään pilalle noin kello viiden aikoihin. Avokkini lähti parin päivän reissulle ja jätti "kaikkien saataville" pari kokonaista vaaleaa leipää. Eivätpähän enää ole kaikkien saatavilla. Samoin katosi lähes litra maitoa, samanlainen tetra jogurttia, puolet aamuisista juustovarannoistamme sekä vielä voita. Vatsa myllertää ja paha olo valtaa kaiken alan sekä mielessä että kehossa. En edes vaivautunut suorittamaan suunniteltua liikuntaa taikka mukanollaamaan syömisiäni (siitä vasta olisi PAHA olo tullut).

Tiivistettynä siis tällä hetkellä en ymmärrä itseäni ja vihaan itseäni. En vain tajua, mikä ihmeen voima minut ajaa ahmimaan ja vielä niin suunnattomia määriä. Juuri kun on hyvä vire päällä, sabotoin omat tekemiseni ja aiheutan itselleni suunnatonta surua ja mustaa murhetta ja masentuneisuutta. Tällä hetkellä ei siis edes kiinnostaisi mennä huomenna luennoille, vaikka ihan äärettömän mielenkiintoista tavaraa olisi tarjolla ja luentopakkoa ei ole. Ainoat asiat, mitkä minut sinne pakottavatkin, ovat kontaktien puute (ei voi kopioida muistiinpanoja ja vaikka voisikin, olen mieluummin itse kuuntelemassa asiat) sekä poispääsyn tarve. Olen jo yhden vuoden elämästäni elänyt neljän seinän sisällä BEDittäen täydellisen masentuneena, enkä ikinä tahdo enää kokea samanlaista elämän turhuutta.

Juuri tuon turhuuden tunteen takia saatan nytkin potea jonkinasteista masennusta: sabotoin aina tekemiseni ja tästä seuraa alituista ahdistusta, surua, epäsosiaalisuutta ja seksuaalisuuden olemattomuutta. Enpä tiedä, tämä on vain pohdintaa. Minulla ei ole koskaan todettu masennusta tai muuta, kun tuolloin BED-aikanani kävin psykologia moikkailemassa, ei tuo tuntunut ottavan minua yhtään tosissaan ja turhauduin lisää ja lopetin käynnit. Enää en taida edes harkita vieväni moisten ammattilaisten aikaa, kun on niitä oikeasti ongelmallisiakin tapauksia (sanoi minua helpoksi).

Tiedän, kuinka paljon vihaan tätä turvotuksen ja myllerryksen tunnetta, ja silti aina palaan tähän. Dr Phil sanoo, että jotain ei tee, jos siitä ei jotain itse hyväksi kokemaa saa. Mitäköhän tästä saan? En ole tähän kysymykseen löytänyt vastausta, vaikka kuinka olen etsinyt. Korkeintaan mässäily on ajatuksista erkaantumista ja todellisuuden pakoa. Dr Phil sanoo muistaakseni myös, että jotain itsessään ei voi muuttaa, ellei sitä tiedosta (tai jotain, katson liikaa telkkaria :D), mutta mikä mahtaa olla tiedostamisen seuraava vaihe? Sekavaa. Ajatukseni ovat yhtä sekaisin kuin vatsani ja koko kehoni tämän perjantaista jatkuneen tuhokierteen seurauksena.

Noh, tämän viikon tavoitteista vielä vähän tähän itseanalyysin päätteeksi:

• Hiusten leikkautus jos saa ajan jostain
• Normaalit liikunnat
• Rästihommat alta pois
• Keksi keino ruoan olemassaolon lopettamiseen (elämäni olisi miljoona kertaa helpompaa, normaalimpaa ja osaisin sitä itsekin enemmän arvostaa, jos olisi muuta ajateltavaa kuin ruoka ja syömiset)