Eilinen meni täysin, täysin, täysin pilalle! Söin kaiken jämiksi jääneen ruoan, mikä oli yhteensä noin kaksi suurta lautasellista. Miksikö? No, siksi, etten saanut sitä tavallisesti jälkiruoakseni nauttimaa omenaa. En keksi muuta syytä. Kyllä koko päivän teki mieli syödä, ja välttelin viimeiseen asti sitä ruokaritualisointia juomalla vettä ja puuhastelemalla. Minulla oli kuitenkin tiukka deadline erään kirjan lukemisen suhteen, piti saada luettua eilen noin sata sivua, minkä vuoksi varmastikin ainakin jonkin verran stressasin.
Tämän jälkeen jostain kumman syystä en saanut lähdettyä kauppaan (vaikka olivat siis vielä avoinna joskus kolmen aikaan), vaan söin leipää. Leipää MARGARIINIlla. Viimeisen päälle laitoin vielä tämän lisäksi JUUSTOakin. Tämän jälkeen teki mieli makeaa ja päätin ”nauttia” ”hieman” JOGURTTIA KAAKAOJAUHEella. Mässäilyni ansiosta väsyin kovasti ja menin nukkumaan ja nukuinkin varsin pätevästi kauppojen aukioloajan ylitse (miksi ihmeessä kaupat eivät enää ole sunnuntaisinkin yhdeksään asti auki??). Herättyäni söin pari poikaystäväni kaurakeksiä, lisää leipää ja illalla vielä popkornia. Kokonaisuudessaan hävitin kokonaisen leivän (kakon), puoli purkkia jogurttia ja paljon muuta kaikkea sekalaista, enkä tullut liikkuneeksi päivän aikana sen enempää kuin huoneesta toiseen.
Jotenkin en vain mitenkään onnistunut hillitsemään itseäni syömisen himon edessä. Yritin ”nauttia” pientä määrää aluksi, mutta himo vain yltyi. Järki huusi vastaan vatsan kera, mutta jokin ihmeen yliluonnollinen voima pakotti minua syömään lisää. Olin juuri viettänyt lauantain ihan hyvissä syömingeissä ja näin pilasin kaiken ja nostin samalla aamupainoani loistavan 1,3kg:n verran. Inhoan itseäni ja periaatteessa vihaan jo syvästi kaikkea hiilihydraattipitoista niiden ahmintahimojen tuottamisen vuoksi, mutta käytännössä mikä tahansa hiilihydraattipitoinen maistuu hyvältä ja lukeutuu näin himoamiini lempiruokiin. Pahassa paikassa tässä siis ollaan, tahdon elää ilman, mutten pysty.
Tupakointiakin olen siis jo pitkään koettanut lopettaa, mutta siinä pätee sama asia. Haluaa, muttei pysty. Jokin fyysinen tekijä pistää vastaan. Nikotiinin suhteen se on etenkin riippuvuus (mutta myös tietoisuus omasta vähäisen syömisen ja runsaan tupakoinnin yhtälöstä), ruoan suhteen nälkä ja etenkin jokin riippuvuudeksi rinnastettava tekijä, jota väittäisin himoksi. Tiedän päässeeni joistain himoistani siten, että olen nauttinut niitä yltäkylläisesti. Esimerkiksi aikoinani ”himoitsin” kauhuleffoja, katsoin niitä liikaa ja kyllästyin. Sitten himoitsin näitä keksejä, söin niitä kerralla vähän liikaa ja kyllästyin. Yleisesti ruokaa kuitenkaan en ole osannut syödä niin paljoa liikaa, että tulisi niin järkyttävän paha olo ja tympääntyminen koko syömisprojektiin, että kyllästyisin siihen.
Alankin tästä heti kun vapaata aikaa minulle siunaantuu tutkiskelemaan himon perimmäisiä kysymyksiä. En osaa enää muutakaan. En tiedä, mikä stressin lisäksi voi minut ajaa ahmimaan enkä tiedä, miten tilanteessa pitäisi toimia. Häpeän ja inhoan itseäni niin paljon ylensyömisteni vuoksi. Etenkin, koska ”synninpäästö” on mahdotonta avokin ollessa lähes koko ajan kotona.
Nyt kun jo sainkin tunteitani hieman purettua ja rauhoituttua, taidan siirtyä tupakalle pohtimaan, miten oikein elän tämän viikon päästäkseni tavoitteeseeni, mikä siis on sunnuntaisen aamupainon tietynmääräinen pienentäminen. Tavoitteista on tällä hetkellä paha puhua, sillä olen niin kiireinen, etten tiedä tämänviikkoisia käytänteitäni etenkään liikunnan suhteen. Jätetäänkin nyt tällä kertaa tavoitelistat tekemättä (en edes niitä täältä katsele ja näin pyri noudattamaan) ja lopetetaan juttu kuin seinään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti