Rakas päiväkirja...

Viime päivinä olen lueskellut blogeja, stressannut kouluasioita, ollut täynnä ylimääräisyyttä ja kavahtanut kylmää ilmaa. Odotan kuumeissani joululomaa, sitä ennen saan tyytyä viikonlopun ”vapaisiin”. Kolmena päivänä viikossa siis minun ei ole pakko raahautua ulos kämpästä, vaan voin istuskella ja tehdä kirjoitelmia, muistiinpanojen selventelyjä sekä lukea kurssikirjallisuutta 24/7. Ah, mitä vapautta.

Yritänkin saada ajankäyttööni järkeä. Pitäisi opetella olemaan uppoutumatta netin syövereihin kotiin päästyä, sillä suurin osa vapaa-ajastani taitaa kulua erilaisten palstojen ja blogien lukemiseen. Yritänkin iskostaa itselleni sitä vanhaa kuulua mottoa ”älä jätä sitä huomiseen, minkä voit tehdä jo tänään”. Tosin tuon sanonnan kohdalle en tahdo laskea syömistä.

Näinä punaisina päivinä ruokahaluni on odotetustikin ollut jokseenkin kadoksissa ja aamupainokin on miellyttävästi hieman pienentynyt. Vaaka tosissaan tuo elämääni säännöllisyyttä ja kuria jossain kummassa muodossa. En ole ahminut koko viikkoon, mikä on siis kohdallani ilmiömäistä, ja olen muutenkin saanut säännöllistettyä syömisiäni ja tehtyä itselleni miljoona uutta sääntöä syömisten suhteen. Tiedostan olevani sellainen persoona, että "jos annan pikkusormen niin koko käsi menee" näin laulun sanoja lainatakseni omaperäisesti.

Valitettavasti en vain usko tämän linjan jatkuvan päivittäisen pillerinpopsinnan aikana. Mennyt ennustaa parhaiten tulevaa ja voin melkeinpä vannoa ahmivani heti maanantaina leipää tai muuta sontaa, jota olen tämän viikon aikana ihanasti inhoskellut ö.ö

Oikeastaan tämän viikon yleinen olotilani on ollut masentunut. Parin vuoden takaa taitaa minulta löytyä kokemusta tältäkin saraa, vaikkei tuo mitään diagnosoitua ollutkaan. Kaikki opintoasiat kasaantuvat niskaan ja pakenen tätä stressiä internetiin (ja tavallisimmin syömiseen), murhedin sitten typerää ajankäyttöäni ja puran tätä murhetta samoin keinoin kuin alkumurhettanikin. Ei vain ole hajuakaan, miten muuten purkaa murhetta, ei tuo ulkoilmakaan kutsu kävelemään tai hikilenkille lähtemään vaikka noin kuukausi sitten totesin lenkkeilyn jokseenkin virkistävän ja selvittävän päätä.

Tekisi mieli piristää bloginikin ulkonäköä vaikka joillain kuvilla, mutta mistä niitä saa ottaa ilman oikeussyytteitä? :’D Vaikka monet netin kuvagalleriat sisältöineen ovat ainakin nimellisesti vapaata riistaa, pelkään saavani tuohtuneen tekijän kimppuuni ja aiheuttavani vain suurempia ongelmia niinkin mitättömällä asialla kuin blogin piristämisellä :<

Velvoitteet kutsuvat, pitänee alkaa suorittamaan.

Onttoa sanahelinää

Eilinen meni täysin, täysin, täysin pilalle! Söin kaiken jämiksi jääneen ruoan, mikä oli yhteensä noin kaksi suurta lautasellista. Miksikö? No, siksi, etten saanut sitä tavallisesti jälkiruoakseni nauttimaa omenaa. En keksi muuta syytä. Kyllä koko päivän teki mieli syödä, ja välttelin viimeiseen asti sitä ruokaritualisointia juomalla vettä ja puuhastelemalla. Minulla oli kuitenkin tiukka deadline erään kirjan lukemisen suhteen, piti saada luettua eilen noin sata sivua, minkä vuoksi varmastikin ainakin jonkin verran stressasin.

Tämän jälkeen jostain kumman syystä en saanut lähdettyä kauppaan (vaikka olivat siis vielä avoinna joskus kolmen aikaan), vaan söin leipää. Leipää MARGARIINIlla. Viimeisen päälle laitoin vielä tämän lisäksi JUUSTOakin. Tämän jälkeen teki mieli makeaa ja päätin ”nauttia” ”hieman” JOGURTTIA KAAKAOJAUHEella. Mässäilyni ansiosta väsyin kovasti ja menin nukkumaan ja nukuinkin varsin pätevästi kauppojen aukioloajan ylitse (miksi ihmeessä kaupat eivät enää ole sunnuntaisinkin yhdeksään asti auki??). Herättyäni söin pari poikaystäväni kaurakeksiä, lisää leipää ja illalla vielä popkornia. Kokonaisuudessaan hävitin kokonaisen leivän (kakon), puoli purkkia jogurttia ja paljon muuta kaikkea sekalaista, enkä tullut liikkuneeksi päivän aikana sen enempää kuin huoneesta toiseen.

Jotenkin en vain mitenkään onnistunut hillitsemään itseäni syömisen himon edessä. Yritin ”nauttia” pientä määrää aluksi, mutta himo vain yltyi. Järki huusi vastaan vatsan kera, mutta jokin ihmeen yliluonnollinen voima pakotti minua syömään lisää. Olin juuri viettänyt lauantain ihan hyvissä syömingeissä ja näin pilasin kaiken ja nostin samalla aamupainoani loistavan 1,3kg:n verran. Inhoan itseäni ja periaatteessa vihaan jo syvästi kaikkea hiilihydraattipitoista niiden ahmintahimojen tuottamisen vuoksi, mutta käytännössä mikä tahansa hiilihydraattipitoinen maistuu hyvältä ja lukeutuu näin himoamiini lempiruokiin. Pahassa paikassa tässä siis ollaan, tahdon elää ilman, mutten pysty.

Tupakointiakin olen siis jo pitkään koettanut lopettaa, mutta siinä pätee sama asia. Haluaa, muttei pysty. Jokin fyysinen tekijä pistää vastaan. Nikotiinin suhteen se on etenkin riippuvuus (mutta myös tietoisuus omasta vähäisen syömisen ja runsaan tupakoinnin yhtälöstä), ruoan suhteen nälkä ja etenkin jokin riippuvuudeksi rinnastettava tekijä, jota väittäisin himoksi. Tiedän päässeeni joistain himoistani siten, että olen nauttinut niitä yltäkylläisesti. Esimerkiksi aikoinani ”himoitsin” kauhuleffoja, katsoin niitä liikaa ja kyllästyin. Sitten himoitsin näitä  keksejä, söin niitä kerralla vähän liikaa ja kyllästyin. Yleisesti ruokaa kuitenkaan en ole osannut syödä niin paljoa liikaa, että tulisi niin järkyttävän paha olo ja tympääntyminen koko syömisprojektiin, että kyllästyisin siihen.

Alankin tästä heti kun vapaata aikaa minulle siunaantuu tutkiskelemaan himon perimmäisiä kysymyksiä. En osaa enää muutakaan. En tiedä, mikä stressin lisäksi voi minut ajaa ahmimaan enkä tiedä, miten tilanteessa pitäisi toimia. Häpeän ja inhoan itseäni niin paljon ylensyömisteni vuoksi. Etenkin, koska ”synninpäästö” on mahdotonta avokin ollessa lähes koko ajan kotona.
Nyt kun jo sainkin tunteitani hieman purettua ja rauhoituttua, taidan siirtyä tupakalle pohtimaan, miten oikein elän tämän viikon päästäkseni tavoitteeseeni, mikä siis on sunnuntaisen aamupainon tietynmääräinen pienentäminen. Tavoitteista on tällä hetkellä paha puhua, sillä olen niin kiireinen, etten tiedä tämänviikkoisia käytänteitäni etenkään liikunnan suhteen. Jätetäänkin nyt tällä kertaa tavoitelistat tekemättä (en edes niitä täältä katsele ja näin pyri noudattamaan) ja lopetetaan juttu kuin seinään.

Vaaka tuo tasapainoa

Sain siis eilen uuden vaa'an ja kauhistuin tämän päivän aamulukemaa, joka oli noin kilon enemmän viimeisestä ehjällä vaa'alla tehdystä. Kuitenkin tuossa torstaista tähän päivään on nyt tullut sitten jotenkin järkeä elämään: avokin kanssa enemmän ajanviettoa ja läheisyyttä, liikuntaa jonkin verran, syömiset ihan ok (vaikka vähemmänkin sopisi).

Jotenkin tuon vaa'an paluu on konkretisoinut niin hirvittävästi ajatuksiani, että tavoitteisuudellisuuteni pienenemisen suhteen on parantunut. Lisäksi tuo poikakaverin kanssa läheistyminen on tuonut jälleen sitä tuttua, ihanaa turvaa arkeen ja jaksan pysyä tavoitteissani ja paahtaa täysillä eteenpäin. Nyt menee siis hyvin :)

Tosin en pääse pitkäaikaiseen tavoitteeseeni varmastikaan vieläkään, nimittäin olla tavoitepainossani synttäreinäni tuossa parin viikon päästä. Pudotusta olisi semmoiset kolme kiloa ainakin, enkä oikeastaan uskalla vetää mitään alle 500:n linjaa mässäilyn pelossa (kun jo suuremmillakin määrillä tulee mässäiltyä). Lisäksi pitäisi saada itseni enemmän liikkumaan; kuitenkin se helpoin ja edullisin muoto, lenkkeily, jotenkin ei toimi etenkään näillä keleillä. En vain osaa motivoida itseäni tarpeeksi lähtemään juoksentelemaan kiviä keräävine kenkineni(kummalliset lenkkarit, niihin menee kiviä vaikka mikä olisi :'D) ulos kylmään, tuuleen ja sateeseen. Aamulenkit tai jonkinmoisen aamu-urheilun pyrin nyt aloittamaan, sillä olen kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että saan herättyä ja pysyttyä paremmalla mielellä koko päivän, jos jotain aamuaktiviteettia elämääni kuuluu.

Hitto kun juoksumatot ja crosstrainerit yms on niin kalliita :p

Noh, tässä jälleen vähän vuodatusta (kuvittelin tosiaan, etten ollut vielä tällä viikolla tänne kirjoittanut; olen helppo koukkuuntumaan asiaan kuin toiseenkin). Vielä tavoitteita huomiseksi:

• edes 10 min kävelylenkki aamulla :D
• kirjan lukeminen loppuun
• kohtuullinen syöminen (korkeintaan puolet tänään jääneestä ruoanjämästä!)
• luentomateriaalien setviminen

Ja vielä oikein hyvää syksyä kaikille! Ihana ruska on pian jo poissa, menkää ihastelemaan luonnon värikkyyttä vielä kun on mahdollista!

Sama linja jatkuu

Motivaatio liikuntaan on tiessään. Mielessä pyörivät alinomaa vaalea leipä, pitsa, juustoiset makaroniruoat ja suklaa. Tässä mennään täyttä vauhtia alaspäin.

Voisin kyllä melkein väittää, että tämä johtuu stressistä: Tämän kuun alkupuolella kuitenkin alkoivat opiskelut täyspäiväisesti ja nyt rästihommaa ja lisäopiskeltavaa riittää jokaiselle päivän minuutille. Kirjallisuuden lukemista, muistiinpanojen selventämistä ja termien selvittämistä onkin tässä tullut joka päivä harrastettua. Avokin kanssa ei tunnu yhteyttä, kummallakin on nyt opintoja ja muuta hommaa niin, että jotenkin ei ole aikaa tai kiinnostusta toiseen. Tai tältä ainakin minusta tuntuu, häneltä en ole vielä saanut kysyttyä, sillä tämä yhteydettömyys vaihtelee päivittäin eli toisena päivänä jutellaan ja halitaan, toisena hädin tuskin moikataan.

Lenkkivaatteitani en siis ole varmaankaan pariin viikkoon edes pukenut päälleni. En siis oikeastaan laske liikunnaksi muuta kuin hyötyliikunnan ulkopuoliset kävelyt tai muut fyysiset suoritukset. Jos esimerkiksi päätän vaikka kävellä kauppaan, ei se minusta ole varsinaista liikuntaa, vaikka tuokin moinen ajattelu hieman paremman mielen. Lisäksi olen tässä nyt varmaan ainakin viikon verran putkeen vetänyt jotain tajutonta mässäilylinjaa, eilenkin tuli syötyä (eli ahmittua) niin, että vatsa on vieläkin kipeä.

Jostain kumman syystä eilen vain "romahdin" syötyäni puolikkaan annoksen wokvihanneksia kikherneillä. Päätin syödä loput annoksesta ja tämän jälkeen söinkin jo jogurttia kaakaojauholla (hätämakeaa), purkkaa varmaan puoli pussillista, leipää juustolla ja voilla, kattilallisen puuroa.... Kun vain saisin tietää, mistä nämä kohtaukset johtuvat ja miksi ne ovat niin pakottavia. Nälkäpakon ymmärrän, mutten tuollaista mieliteko-makuperse-laiskaläskeilyä.

Jotain sentään tulee siis tehtyä, eli koulujuttuja. Liikunnan suhteen alan pian menettää toivoani, samoin kuin ruokailun. En tiedä, mitä nyt kuuluisi tehdä. Miksei jostain saa hankittua sellaista ruoanmyymiskieltoa, elämäni olisi vain niin paljon helpompaa ilman alituista huolta jääkaapin sisällöstä ja päivän syömisrutiinista. Sen verran kuitenkin nyt teen tavoitteita, että:

• huomenna edes yksi aerobicohjelma läpi
• korkeintaan 1500 syöminkejä
• lukemista, lappujen läpikäyntiä....

Tiivistettynä

En ole liikkunut hyötyliikunnan lisäksi ollenkaan ja olen mässännyt joka päivä, äskenkin meni varmaan puoli vuoallista avokille tekemääni pasta-megarasva-paistosta ihan ilman mitään syytä ja ajattelematta mitään. Vihaan itseäni.

Putki jatkuu

Päivä meni jälleen tänään pilalle noin kello viiden aikoihin. Avokkini lähti parin päivän reissulle ja jätti "kaikkien saataville" pari kokonaista vaaleaa leipää. Eivätpähän enää ole kaikkien saatavilla. Samoin katosi lähes litra maitoa, samanlainen tetra jogurttia, puolet aamuisista juustovarannoistamme sekä vielä voita. Vatsa myllertää ja paha olo valtaa kaiken alan sekä mielessä että kehossa. En edes vaivautunut suorittamaan suunniteltua liikuntaa taikka mukanollaamaan syömisiäni (siitä vasta olisi PAHA olo tullut).

Tiivistettynä siis tällä hetkellä en ymmärrä itseäni ja vihaan itseäni. En vain tajua, mikä ihmeen voima minut ajaa ahmimaan ja vielä niin suunnattomia määriä. Juuri kun on hyvä vire päällä, sabotoin omat tekemiseni ja aiheutan itselleni suunnatonta surua ja mustaa murhetta ja masentuneisuutta. Tällä hetkellä ei siis edes kiinnostaisi mennä huomenna luennoille, vaikka ihan äärettömän mielenkiintoista tavaraa olisi tarjolla ja luentopakkoa ei ole. Ainoat asiat, mitkä minut sinne pakottavatkin, ovat kontaktien puute (ei voi kopioida muistiinpanoja ja vaikka voisikin, olen mieluummin itse kuuntelemassa asiat) sekä poispääsyn tarve. Olen jo yhden vuoden elämästäni elänyt neljän seinän sisällä BEDittäen täydellisen masentuneena, enkä ikinä tahdo enää kokea samanlaista elämän turhuutta.

Juuri tuon turhuuden tunteen takia saatan nytkin potea jonkinasteista masennusta: sabotoin aina tekemiseni ja tästä seuraa alituista ahdistusta, surua, epäsosiaalisuutta ja seksuaalisuuden olemattomuutta. Enpä tiedä, tämä on vain pohdintaa. Minulla ei ole koskaan todettu masennusta tai muuta, kun tuolloin BED-aikanani kävin psykologia moikkailemassa, ei tuo tuntunut ottavan minua yhtään tosissaan ja turhauduin lisää ja lopetin käynnit. Enää en taida edes harkita vieväni moisten ammattilaisten aikaa, kun on niitä oikeasti ongelmallisiakin tapauksia (sanoi minua helpoksi).

Tiedän, kuinka paljon vihaan tätä turvotuksen ja myllerryksen tunnetta, ja silti aina palaan tähän. Dr Phil sanoo, että jotain ei tee, jos siitä ei jotain itse hyväksi kokemaa saa. Mitäköhän tästä saan? En ole tähän kysymykseen löytänyt vastausta, vaikka kuinka olen etsinyt. Korkeintaan mässäily on ajatuksista erkaantumista ja todellisuuden pakoa. Dr Phil sanoo muistaakseni myös, että jotain itsessään ei voi muuttaa, ellei sitä tiedosta (tai jotain, katson liikaa telkkaria :D), mutta mikä mahtaa olla tiedostamisen seuraava vaihe? Sekavaa. Ajatukseni ovat yhtä sekaisin kuin vatsani ja koko kehoni tämän perjantaista jatkuneen tuhokierteen seurauksena.

Noh, tämän viikon tavoitteista vielä vähän tähän itseanalyysin päätteeksi:

• Hiusten leikkautus jos saa ajan jostain
• Normaalit liikunnat
• Rästihommat alta pois
• Keksi keino ruoan olemassaolon lopettamiseen (elämäni olisi miljoona kertaa helpompaa, normaalimpaa ja osaisin sitä itsekin enemmän arvostaa, jos olisi muuta ajateltavaa kuin ruoka ja syömiset)

FAIL

Olen nyt perjantaista asti syönyt ihan hulluna, joka päivä varmaan kaksi kertaa peruskulutukseni verran. Vaakaa ei vieläkään ole, ja tuo rikkinäinen (jonka saa toimimaan vain kahdeksi sekunniksi ja aina ensimmäinen astuminen sille on näyttänyt liikaa) näyttää, että olisin lihonnut yli kolme kiloa. En tiedä, uskallanko luottaa siihen ollenkaan, mutta joka tapauksessa olisi nyt saatava katkaistua tämä mässäilykierre. Jostain ihmeen syystä vain olen antanut itselleni luvan syödä vaikka mitä, vaikka olen saanut syömisistäni hirvittäviä fyysisiä ja etenkin henkisiä oireita.

Yritän saada ostettua eräänlaisen vaa'an, jonka olen katsonut parhaaksi. Niitä saisi nyt halvalla, mutta lähin liike, joista niitä saa, on ainakin toistaiseksi myynyt ne loppuun. Saatan vielä tällä viikolla laittaa netistä tilauksen kyseiselle vaa'alle - en kestä tätä tietämättömyyttä. Kriittinen päivä on kuukauden sisällä, minun pitäisi siis päästä tavoitteeseeni mahdollisimman pian, mutta mikään ei tunnu onnistuvan ilman sitä vaakaa. TÄNÄÄN NORMALISOIDUN!

Opiskelujen suhteen on kiirettä, enkä ole varannut aikaa kelatädin juttusille. En oikeastaan tiedä, kannattaisiko se edes: sieltä tulee sitten se tuomio kun on tullakseen, eikä mitään lääkäripapereita tai muita heidän kelpuuttamiaan opintojen etenemisen esteiksi katsottavia syitä minulla ei ole ainakaan virallisesti.

Suurin stressi kuitenkin piilee tällä hetkellä noissa syömisissä. Minun vain täytyy tajuta, ettei sama linja voi jatkua, jos tahdon pitkäaikaisen haaveeni toteutuvan. Onneksi sentään flunssa on tuon mässäilyn seurauksena lähes täysin tiessään, minkä vuoksi ainakaan mihinkään terveydellisiin seikkoihin en voi nojata tekosyynä liikkumattomuuteen. Sanoisin, että flunssa ja trauma vaa'an hajoamisesta vaikuttivat runsaasti viime päiviin aiheuttaen heti heräämishetkestä tietynlaista turhautumista ja stressiä. Turhautumiseen ja stressiin sitten, jos mihinkään tunteisiin, minä syön.

Viikon tavoitteita:

• hanki vaaka
• lue kirjaa ja muistiinpanoja
• liiku normaalisti
• syö olemattomasti

Innostuksensekaisuutta

Opiskelujen alkamisen ansiosta olen aivan maailman huipulla omassa mielessäni, vaikka edelleenkin kela ja koko opintojen pituus kammottelee. Olen siis jo 18 kuukautta yhteensä nostanut turhaan opintotukea, vaihdoin välissä alaa ja tämä viime vuoden juttu nyt jo tiedetäänkin.. Periaatteessa opiskelen siis yliopistossa toista vuotta, oikeastaan kolmatta ja käytännössä ensimmäistä, sillä pyrin vaihtamaan pääaineekseni nykyistä sivuainettani :D Sekavaa... Eipä ole ollut kunnollisia tuutoreita tai muita neuvonantajia minkään suhteen ja itsehän olen tämän kuoppani itselleni kaivanut kuluttaen kaksi vuotta turhanpäiväisyyksiin.

Olen nyt tuon tiistain mätön jälkeen syönyt ihan normaalisti (omaan ruokavaliooni nähden), ja painoni oli tänäkin aamuna jälleen noussut. Toivon tämän olevan turvotusta, haluan päästä välitavoitteeseeni kuukauden sisällä! No, nyt ainakin olen tunkenut viikko-ohjelmani niin täyteen opintoja kuin vain sekavaan tilanteeseeni parhaaksi olen katsonut ja työtä riittääkin. Kirjoitelman aloitan viimeistäänkin huomenna, tänään selventelen muistiinpanoja ja viikonlopun aikana täydentelen niitä. Pitäisi alkaa muutamaa kirjaakin lukemaan, mutta taidan kyseisen homman lykätä ensi viikolle, sillä asia ei ole niin kiireellinen.

Liikuntaa en ole saanut vielä normaaleihin määriinsä, sillä pelkkä hyötyliikunta rasittaa kehoani niin, että makaan puolikuolleena loppupäivän. Pitäisi vain malttaa liikkua rauhallisesti, mutta se jos mikä turhauttaa minusta motivaatiot mäkeen. Toivottavasti ensi viikolla olen jo terve kuin pukki tai vastaava terveeksi katsottava olento.

Loppuviikon tavoitteita:

• se reipas kävelylenkki
• opinto-"ohjelman" eli kalenterin rukkailu
• normisyömiset & kieltäytyminen
• KUNNOLLA UNTA

Paniikkia

En ole saanut liikuttua hyötyliikunnan lisäksi ollenkaan jostain viikonlopusta lähtien. No, maanantaina tein yhden jumpan, muttei se edes ollut tehokas. Maanantaista torstaihin tulee poljettua kymmenisen kilometriä päivässä, mutta hyötyliikunta ei helpota hermojani ollenkaan. Eilen vielä kaiken lisäksi lonkkaani alkoi vihloa pyöräillessä, nyt sitä vihloo koko ajan.

Flunssakin tosin jatkuu ja joka ilta on noussut kuume tai ainakin lämpöä. En nyt oikein edes tiedä, kuuluisiko minun harrastaa liikuntaa kun on tuo astmakin vaikeuttamassa hengitystä. Ajattelin kuitenkin tänään yrittää jumpata sen verran kuin tuo lonkka sallii, lenkkiohjelmistani olen jäänyt jo pitkälle jälkeen ja palaan takaisin niiden suorittamiseen sitten flunssan lieventyessä.

Eilen tuli kaiken tämän liikunnattomuuden lisäksi syötyä ihan hullusti, noin kaksinkertainen määrä tavalliseen verrattuna. Tämä tietty johtui siitä, että viime syömisestäni oli kulunut noin seitsemän tuntia sekä siitä, ettei turvaruokaani ollutkaan jääkaapissa - avopuolisoni oli ottanut ne evääkseen. Hyödynsin siis lopun jääkaapin sisällön ja tein kattilallisen juustoista kasvissosekeittoa, söin kaiken ja lisäksi leivän ja kaakaota päälle... Tuloksena oli eiliseen nähden kilo lisää aamupainoa. Joka tapauksessa pyrin nyt syömään viitisen kertaa päivässä ja pitämään himoni näin kurissa.

Koulu on innostavaa, vaikka kela-asiat tuottavatkin paniikkia. Minulle on siis viime vuodelta kerääntynyt vain vähän päälle 20 opistettä, enkä nyt tiedä, meinaavatko ne periä takaisin vai katkaista tuet vai tehdä molemmat vaiko mitä. Ei aavistustakaan, mitä minun kuuluisi tehdä. Yritän saada ensi viikoksi sovittua keskusteluajan jonkun kelatädin kanssa ja nyhdän siltä vastauksia kysymyksiini.

Viikon tavoitteita:

• kirjoitelman tekeminen
• syömisten minimoiminen
• vähintään pari kertaa jumppaa ja yksi reipas kävely, peruslenkit jos flunssa väistyy
• kelatäti
• kieltäytyminen

Hyvä päivä

Kyllä, pitkästä aikaa koko päivä on ollut innostava, miellyttävä ja vielä kaiken lisäksi sujunut kaikinpuolin hyvin: tein aamulla yhden kotijumpan, pyöräilin yliopistolle, pyörin kaupungilla kävellen puolitoista tuntia (ja ostin rannekoruja, myös punaisen :D) ja pyöräilin kotiin ja söin loput ihmekeitostani ja omenan.

Flunssa riehuu yhä, muttei kuitenkaan niin vahvana. Paikat ei enää satu niin paljoa, mutta hengitys tuottaa jokseenkin ongelmia tukkeutuneine nenineen ja limaisine kurkkuineen. Huomenna teen sunnuntaina väliin jääneen lenkin ja koitan pitää yllä tätä hyvää syömismeininkiä! Eilen tosin söin varmaan kolminkertaisesti päivän tavallisen määrän, sillä tuhosin loput perjantailta elikkä juhlapäivältä jääneet keksit ja jäätelön. Tekosyynä voisi vaikka pitää tuota kipeilyä: "annan keholle energiaa taistella pöpöjä vastaan!" Kuitenkin painonnousu oli sadoissa grammoissa, joten en hirvittävästi ruoski itseäni tuosta tuhoamisesta.

Olen päättänyt, etten aloitakaan sitä "kauan haluamaani" liikuntaharrastusta sittenkään. Kurssi on tämänhetkiseen tilanteeseeni liian kallis enkä loppujen lopuksi välttämättä niin paljoa olekaan kyseisestä liikuntamuodosta kiinnostunut. Nyt pitäisi hyödyntää jokin syystarjous jonkun salisysteemin suhteen, hirvittävän halvalla pääsee nyt jäseneksi moneen paikkaan. Ongelman tuottaa vain oma päätöksentekokykyni: vaihtoehtoja on liian monia, enkä jaksa alkaa muihin tarjouspaikkoihin soitella kyselläkseni vain hintoja... Ärsyttää, kun kuntosalit eivät ilmoita jäsenmaksuistaan mainoksissaan, ainakaan suurin osa.

Noh, yritän keksiä jotain huokeaa ja mukavaa sisäaktiviteettia talveksi. Tämän arkiviikon tavoitteeni:

• liikunnat normaalisti jos flunssa antaa periksi
• sama linja syömisten suhteen
• facebookiin liittyminen (:D)
• ahkeraa opiskelua, jonkin kirjan lukemisen aloitus

Tappoflunssa

Jään nyt suosiolla jälkeen liikunnoistani, sillä minuun on iskenyt hyvin kokonaisvaltainen flunssa. Pohkeeni ovat vielä kipeämmät kuin eilen tai edellispäivänä, vaikka olen niitä venytellyt. Tämänkin vuoksi liikunta ei oikein kutsu luokseen.

Hyvä puoli tässä on se, että ruokahaluni on jokseenkin olematon ollessani kipeänä. Yritän nyt ottaa rauhallisesti, vaikka ensi viikolla jo koulu alkaakin ja joka päivä on paljon aktiviteettia - sunnuntaina pitäisi aloittaa se uusi harrastuskin. Täytyy nyt katsoa, kuinka käy.

Edit: Alkuillasta nousi kuume. Onneksi en lähtenyt kuntorääkille! Toivon vain, ettei huomenna aamulla ole mitään, kun pitäisi mennä luennolle (taidan kuitenkin mennä joka tapauksessa bussilla tuon viiden kilsan matkan enkä pyöräillä sitä).

Parempaan päin(kö)

Kouluasiat ovat vihdoin kunnossa, minkä vuoksi olen ihan järkyttävän motivoitunut tällä hetkellä ihan kaikkeen. Virastoasioita en jaksa stressata, kyllä kaikki sitten kääntyy parhain päin. Liikuntaa on tullut suoritettua (korvasin tuon yhden välipäivän) - liikaakin: pohkeeni ovat nyt kipuilleet pari päivää. Tänään tuli vedettyä ennätyslenkki ja huomenna pitäisi myöskin tehdä jonkunmoinen lenkki.

Tässä on vaan se este, että olen tainnut tämän viikon kylmissä pysyttelylläni ja kevyine lenkkivarusteineni saada itselleni flunssan. Koko ajan on kylmä, aivastuttaa ja jotenkin uuvuttaa taikka päässä heittää. Jos tämä tästä yltyy, löysennän liikuntavaatimuksiani, jotta paranen kunnolla. En nyt ihan hullu ole ja lähde tunnin lenkille kuumeessa tai muuten puolikuolleena. Liikunnasta vielä puheen ollen: olen jo pitkään halunnut aloittaa erään liikuntaharrastuksen, ja tänä syksynä aion toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni (tai moniakin niistä)!

Huomasin tänään laihtuneeni. Minulla oli ennen JLo-hyppyripylly, nyt sellainen pitkulapötkylä olematon kumpu. Pidin takamukseni muodosta ennen, mutten koosta. Ilmeisesti kuitenkin se muoto tuli rasvasta tai muusta ylimääräisestä massasta - lantioni (oikeastaan takamukseni levein kohta) on kaventunut taas pitkästä aikaa parisen senttiä! Olen iloinen tästä tuloksesta, mutten muotoni menetyksestä. Lisäksi näyttää siltä, että rintamukseni on myöskin madaltunut, mutta tästä en ole varma kun en sitä ikinä oikein ole mittaillut.

Kyseisestä huomiosta vain pelästyin, että olenko tavoitteessani pelkkä pötkylä, vai voinko jotenkin muokata lihaksistoani entiseen malliinsa liikunnalla. Sen tiedän, etten tuohon iänikuiseen heinäkuun loppuiseen - elokuun alkuiseen painoon tahdo enää palata. Siinä painossa olen ollut jo viimeiset kuusi vuotta ja aina tahtonut päästä sen tietyn kymmenyksen alapuolelle. Tällä puolen aion pysyä.

Mulla on nyt keskimäärin kuukausi aikaa erääseen tapahtumaan, minkä aikaan tahdon olla tavoitepainossani. Ei minkään muun kuin itseni tähden. Täytän jälleen vuosia ja tahdon vihdoin olla jo monta vuotta tavoittelemassani tilassa ja tavallaan aloittaa uuden vuoden uudella "minällä". Tahdon päästä vähintäänkin ensimmäiseen tavoitepainooni ja sitten ehkä vielä siirtyä siitä tässä vuoden aikana finaaliin tavoitepainooni, joka on tämänhetkisestä vielä muutaman kilon päässä.

No näin. En nyt aseta monia tavoitteita viikon loppumisen vuoksi. Maanantaina päivittelen uudelleen elämääni!

• sunnuntaina suunniteltu liikuntamäärä, jos en ole täydessä flunssassa (sitten pelkkä pitkä kävelylenkki)
• ruoaksi jotakin kevyttä ja täyttävää

Syksy

Kylmät ja sateiset kelit saapuvat, ja jo nyt kammoan motivaationpuutetta. Lenkkarini eivät ole mitkään lämpökerrastetut, villasukanmentävät tai vedenpitävät, minkä vuoksi on hyvin epätodennäköistä, että lenkkeilen talvella. Mitään kansalaisopiston kursseja ei ole varaa aloittaa, kuntosali taas jo sanana on luotaantyöntävä. Viime talven sinnittelin kaikenlaisilla DVDillä, mutta kun samat ohjelmat niissä vaan toistuu niin en tiedä, kestänkö toista talvea samoilla levyillä.

Jo tällä viikolla minulta jäi yksi lenkkikerta väliin kylmyyden, väsymyksen ja motivaationpuutteen takia. Raivostuttavan selkärangatonta. No, koska pidän viikossa aina yhden lepopäivän - yleensä sunnuntaisin -, niin tuo sai olla lepopäiväni ja menen vielä sunnuntainakin lenkille. Eilen sitten vielä suoritin liikuntamäärästäni vain puolet. Viime tekstin tavoitteista on tämän lisäksi epäonnistunut tuo mättöpäiväjuttu, nimittäin juuri samaisena päivänä ahmin leipää ihan silmittömästi. Virastoasioitani en voikaan vielä hoitaa jnejnejne...

No, parisuhteeseen ei ole tullut panostettua mutta aikaa on enemmän tullut vietettyä kumppanini kanssa. Odotan jännittäen sitä finaalia kuuden kilon päässä olevaa painoa, mahtaakohan kumppanini silloin huomata minun laihtuneen vai käykö niin jo aiemmin? Seuraava välitavoite on kahden, oikeastaan kolmen kilon päässä. Pyrin pitämään hyvän vireen yllä ja vahvistaa luontoani.

Tavoitteita loppuviikolle:

• kouluasioiden hoitaminen
• liikunnat normaalisti
• ei mättöä