Suht turha teksti

Syömiset ovat menneet hyvin, olen pysynyt päätöksissäni ja syönyt ihan hyvinkin jopa. Eilen jonkin lukemani perusteella päätin syödä paljon leipää, ja se meni hieman överiksi. Tänäänkin meni sitten vielä jälkihimoissa pari palaa. Leivästä kun taas osaan irtautua, alan olla tyytyväinen.

Mutta se liikunta. Ulkona on niin kylmää, etten halua sinne lähteä ellei pakko ole. Kotona ei voi jumpata, kun avokki on työttömänä melkein kaiket päivät kotona. Tänään juuri varmistui, että yhteen työhön ei ainakaan voi mennä, eikä muuta sopivaa ole tällä hetkellä tarjolla.

Sunnuntaina tai lauantaina, kun pitäisi olla lämpimämpää, menen kävelylle. Vaikka edes ihan lyhyelle. Irtaudun vihdoinkin siitä, että sanon vain "pitäisi sitä ja pitäisi tätä" ja alan oikeasti tehdä. Askel- tai sykemittari innostaisi vielä enemmän liikkumaan, sen tiedän. En vain raaski ainakaan tällä hetkellä sellaista hankkia, kun on niin paljon muita hankintoja juuri nyt edessä.

Esimerkiksi ensi viikolla pidän armottoman mättöpäivän, jos tänä sunnuntaina painoni on sunnuntaiksi asettamassani tavoitteessa. Läpäisin jo kiitettävästi toiseksi vaatimukseksi asettamani kokeen, mutta tärkeämpi on tuo painoasia. No, kuitenkin suunnitelmissa olisi juoda vähän alkomahoolia, syödä pitsaa, suklaata sekä mahdollisesti irtokarkkia ja katsoa leffa. Hemmottelupäivä, jota en ole ansainnut ainakaan muiden kouluasioiden perusteella - vaikka mitä kirjallisuutta olisi luettavana (mm. kirjatentti ensi kuun alussa), että petrattavaa riittää.

Toivottavasti kestän ensi viikkoon asti. Ei siinä mitään toivoa tarvita, vaan tekemistä!!! Tänä vuonna irtaudun sanasta "pitäisi".

Täällä taas

Olen saanut painoni nyt putoamaan "normaaliin", eli lähtökohtaani, vaikka olenkin yhä silkkaa silavaa. Avopuolisoni on tällä hetkellä työttlmänä, minkä vuoksi en ole saanut jumpparutiiniani alkuun. En vain oikein nauti siitä, kun hän on paikalla ja mahdollisesti näkemässä pakkomielteisiä toimituksiani. En ole esimerkiksi ikinä kuvitellutkaan oksentavani hänen paikallaollessaan, enkä tule niin ikinä tekemäänkään.

Tästä painosta siis tänä vuonna on pudotettavaa vielä 12kg, jolloin olen finaalissa tavoitteessani. Tietenkin asetan itselleni välitavoitteita, jotta varsinainen tavoite ei tunnu niin kaukaiselta. Olen myöskin suunnitellut pitäväni hieman löysempää linjaa syömisten suhteen, syksyllä se meni niin äärimmäisyyksiin että yksi puurolautanen aiheutti pystysuoran ja pitkäkestoisen alamäen. Tällä hetkellä en esimerkiksi kammoa ihan kaikkea ruokaa ja mässykohtauksessa menee mitä vain, kanaruokaakin, josta olen pidättäytynyt jo jonkin aikaa (pari kertaa armottomassa mässyhimossa on tullut syötyä poikakaverin pitsaa, joka sisältää aina kanaa). Pyrin pitämään ainakin kerran, korkeintaan kaksi kertaa kuukaudessa kunnon mässypäivän (=alkoholia, pitsaa, karkkia) niin aineenvaihdunnan kuin mielihalujen kurissapidon vuoksi.

Olennaisinta jälleen olisi aloittaa siis säännöllinen liikunta, muut rutiinini kun olen jo saanut takaisin päiväjärjestykseen. Avokki yrittääkin kovasti nyt löytää työharjoittelupaikkaa, enkä ole koskaan niin kovasti toivonut hänen sellaista löytävän. Ostin tuossa tännekotiin tullessa itselleni sellaisen kuukausibussikortin, jolla pääsen kuukauden ajan kulkemaan paikallisbussilla niin paljon kuin haluan. Nyt olenkin sitä jo kironnut, sillä voisin yhtä hyvin kävellä (paitsi jos on liian kylmä, eli koko ajan :D) - täältä on viitisen kilometriä keskustaan, ja aionkin alkaa kulkea ensi viikon niin, että korvaan toisen bussimatkan kävelyllä. Tulisin siis kävelemään ainakin sen viitisen kilometriä päivässä. Kunhan vain makuperseilykohtaus ja pihiys (pakko kulkea bussikortilla kun sellaisen on ostanut (päälle 50e)) eivät iskisi.

Aion edetä nyt siis hitaasti laihdutuksen suhteen, yritän vain toukokuuksi saavuttaa tavoitteeni. Pitäisi jokin kesätyöpaikka kyllä repiä jo tässä kuussa - hitto. Hyvä niille, joilla on kokemusta. Itselläni kun ei ole paljoa virallista työkokemusta - olen ollut tuttavilla "pimeissä töissä", joista ei ole todistuksia - ja nykyään ei palkata töihin, jos ei ole työkokemusta tai alan koulutusta. Miten hemmetissä sitä kokemusta saa, jos ei kukaan ota töihin???

"Optimismi"

Noh, optimismilla pitäisi rynniä vaikka läpi harmaan kiven (huom. saattaa aiheuttaa ongelmia vakaille pessimisteille, joihin itse ainakin kuulemma lukeudun). Kaikille lukijoilleni tahdon nyt viimeistään toivottaa oikein hyvää, tuloksekasta ja optimistista uutta vuotta :)

Mikä hiton syömishäiriö

Joulunaika meni mässäillen ja olen vissiinkin maksimipainossani, maksimipainolukemani ei ole suurentunut mutta siinä olen pysytellyt joulunajan päivittäisen mässäilyn ansiosta.

Olen ainakin kahdelle kaverilleni ilmeisesti parkunut sitä, kun olin kymmenisen kiloa laihempi pari kuukautta sitten ja poikakaverini on humalassa kertonut menneisyydestäni ja "sh"stani äidilleni.

Tällä hetkellä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että minulla ei ole minkäänmoista syömishäiriötä. Jos olisi, en varmasti olisi elänyt joulua mässäillen. Jos olisi, en pystyisi käymään koulussa tai sosialisoimaan pätkääkään liian lihavuuteni vuoksi tai siksi, että pelkäisin joutuvani syömään tai että voisin liikkua enemmän. Jos minulla olisi syömishäirö, en voisi nauttia mistään arkisista hommista, kuten poikakaverin kainalosta tai yksittäisestä vitsistä jossain televisiosarjassa. Näin käsitin puhuttuani netissä asiastani, että syömishäiriö ei voi koskaan olla vähää aikaa taka-alalla, ja jos sitä on, niin elämästä ei voi mitenkään nauttia, esimerkiksi opiskelusta ei voisi sitten nauttia kun pitäisi koko ajan olla ajatukset vain ja ainoastaan ruoassa. Jos mikään asia menee laihtumisen edelle, ei voi olla syömishäiriötä. Vai onko näin? Uskolliset lukijani, rukoilen teiltä kommentteja asian suhteen.

Kuitenkin olen tällä hetkellä kovemmassa laihduttamisvireessä kuin kuukauteen. Päivittäiset rutiinit ovat palanneet aikatauluun ja elämään, niistä joustaminen johtaa täyteen masennukseen tai ainakin siihen, että mökittäydyn kolmeksi päiväksi neljän seinän sisään. En oikeastaan malta odottaa, että koulu jälleen alkaa, että päivärytmini täydentyy täydellisyyteensä.

En ole muuten netissä käynyt viimeiseen kolmeen viikkoon, että seuraavat pari viikkoa varmastikin kuluvat siihen, että kahlaan läpi kaikki keskustelufoorumien uusimmat viestit enkä välttämättä ole vieläkään täysin toiminnassa mukana. Jouluaikana kun itsehallinta oli täysin hukassa, en kestänyt lukea netistä ihmisten onnistumiskertomuksia.

Vielä kaikille mahdollisille sivulle saapuville myöhästyneet hyvänjouluntoivotukset sekä menestyksekästä uutta vuotta!