Joka viikko olen oksentanut noin kerran, enemmän jos mahdollista. Ulkoilua/lenkkeilyä en ole vieläkään aloittanut, mutta olen tuskastellen pyrkinyt lieventämään pahaa oloani jumppaamalla säännöllisesti.
Vihdoinkin kuitenkin olen saanut alta pois pari suurta stressoria koulun suhteen: kävin katsomassa yhtä kirjatenttiä (menen kyllä uusimaan sen) ja olen saanut kirjoitettua kauan kummitelleen esitelmän. Toki on vielä muitakin tenttejä ja kirjoitelmia tulossa, mutta nyt jotenkin jännästi alan olla taas innoissani koulusta.
Myös alituisen myrskytuulen laantuminen ja kelien lämpeneminen kiljuu minua laittamaan lenkkarit jalkaan ja lähtemään ulos edes kävelylle. Olenkin aikatauluttanut itselleni huomiseksi semmoisen ulkoiluhetken, jolloin käyn katsomassa perus lenkkireittini kunnon. En todellakaan ole lähdössä hölkkäilemään loskalle ja jäälle, jotenka huomenna tarkistan juuri teitten kunnon.
Muita blogeja, foorumeita tai palstoja en ole myöskään uskaltanut katsella varmaan kuukauteen johtuen juurikin omasta alavireestäni. Jos nyt menisin jotain foorumijuttuja lukemaan, en varmaan lähtisi tälläkään viikolla kouluun yhtenäkään päivänä. Tiedän jo ennestään olevani valas, mutta että verrattuna ihmisiin, jotka ovat oman tavoitepainoni alapuolella.. x(
Loppurutistusta en voi vielä väittää käynnistäväni, sillä syömävire on mikä on. Kunhan saan viikon oltua ilman mättöpäiviä, tiedän olevani voittosuunnalla. Toki tavoitteena on laihtua kesäksi niin paljon kuin mahdollista, mutta pyrin ensin eliminoimaan itsestäni ruoan rakastajan ja omaksumaan vanhan ruoan pelkääjän itseeni. Muuten repsahdan heti ensimmäisen kiusauksen tullessa vastaan.
Tämmöstä. Vaikken niin usein kirjoittelisikaan, en ole ainakaan seuraavaan pariin vuoteen vielä tahdonalaisesti poistumassa tästä maailmasta. En vain nyt kestä yhtään ylimääräistä sosialisointia ja muistutusta omasta luuseriudestani, en edes virtuaalimaailmassa.
